Nuorisoseurojen vuoden 2026 DofE-seikkailu järjestetään Inarissa 5.-7.6. Seikkailulla koetaan luonnon läheisyys patikoinnin, luonnossa toimimisen sekä retkeilytaitojen oppimisen kautta. Nuoret 14-24-vuotiaat voivat suorittaa harjoitus- tai pronssitason DofE-seikkailunsa. Seikkailun tukikohtana toimii Nuorisokeskus Vasatokka. Seikkailun yhteydessä Knoppi-koulutukseen osallistuneet suorittavat koulutuksen 3. valtakunnallisen osion.
Ilmoittautuminen seikkailulle päättyy su 3.5.2026.
Lisätietoa ja ilmoittautuminen tapahtumakalenterista.
Livohka -hankkeen viimeisimpinä toimintoina ennen hankkeen päättymistä järjestettiin 10 vinkkiä osallistamiseen -paneelikeskustelu 20.1.2025 Joensuussa. Paneelissa keskustelijat jakoivat konkreettisia vinkkejä ja moninaisia ajatuksia osallisuudesta, ammentaen Nuorisoseurojen osallisuushankkeista saaduista kokemuksista. Paneelissa keskustelijoina olivat:
Nazia Asif, projektipäällikkö, Nuorten Dynamo -hanke (ESR+), osallistava tapahtumatuotanto
Tero Sarkkinen, projektityöntekijä, Livohka -hanke (ESR+), osallistava pelisuunnittelu
Henna Liiri, alueellisen työn johtaja, Nuoret Vaikuttajat -hanke (Erasmus+) ja Osallistavaa vaikuttamista -hanke (AVI)
Keskustelun vetäjänä toimi Katri Mäkisalo, projektipäällikkö, Livohka -hanke (ESR+).
Ajatuksia osallistamisen monista puolista
Keskustelu oli kuplivaa ja monipuolista. Liikkeelle lähdettiin ajatuksesta, että osallistaa voi oikeastaan missä tahansa asiassa tai toiminannassa; tausta-ajatuksena osallisuuden läpileikkaavuus. Osallisuuden teemaan liittyy vahvasti erilaisia rooleja ja valta-asemia, jotka tulisi tiedostaa, jotta toiminta voisi olla aidosti osallistavaa. Osallistaminen vaatii myös vallan siirtämistä. Kuka päättää? Kuka valitsee? Kuka antaa vaihtoehdot? Osallistaminen voi johtaa myös virheisiin, ja välillä niiden on hyvä antaa tapahtua niin sanotusti hallitusti. Virheiden kautta ryhmässä voi tapahtua uudenlaista oppimista ja kehittymistä. Ohjaajan tehtävä on päästää ajoittain irti, ja antaa virheiden tapahtua, mikäli tilanne sen sallii ja toiminnan turvallisuus säilyy.
Myös ohjaajan ”tietämättömäksi heittäytyminen” voi tietyissä tilanteissa olla oiva osallistamisen keino. Ei anneta aina valmiita vastauksia, vaan luotetaan, että ryhmässä on valtavasti tietoa ja taitoa sekä kykyä selviytyä ja hankkia tietoa myös itse. Vastapainona yhtenä osallistamisen keinona toimii myös erilaiset tehtävät ja oikean tiedon jakaminen, jotka antavat avaimia aktiiviseen toimimiseen. On tärkeää antaa aidosti oikeaa tietoa, taitoja ja ”avaimia” yhteiskunnan rattaistossa ja erilaisissa yhteisöissä toimimiseen. On hupsua odottaa saatikka olettaa nuorilta aktiivista toimintaa, osallistumista tai kannan ottamista esim. päätöksentekoon tai poliittisiin teemoihin, mikäli tietoa, taitoja ja vaikuttamisen mahdollisuuksia ei ole jaettu avoimesti.
Toisaalta tehtävänannot voivat myös antaa toivottuja raameja ja rajoja loputtomien mahdollisuuksien maailmaan – joissain tilanteissa rajattomat mahdollisuudet (”voitte tehdä mitä tahansa”) voikin näyttäytyä mahdottomana esteenä luovuudelle ja aloittamiselle. Tapahtuu niin kutsuttu tyhjän paperin kammo, eikä pääse liikkeelle lainkaan.
Toteutuakseen osallisuus vaatii ympärilleen yleensä turvallisen tilan ja luottamuksen ilmapiirin, jotta osallistuja saisi olla oma itsensä ja uskaltaisi olla luova. Ryhmäprosessien alussa, sekä läpileikkaavasti koko ryhmän toiminnan ajan, ei voi liikaa painottaa tutustumisen ja ryhmäytymisen merkitystä osallisuuden kivijalkana. Yhteisten pelisääntöjen tukena voi toimia esim. turvallisemman tilan periaatteet.
Osallistamisen kolme K:ta
Keskustelussa nousi esille myös osallistamisen kolme K:ta:
1. Kohtaaminen
Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi. Osallisuuden toteutumiseksi tarvitaan vuorovaikutusta. Ohjaajan tehtävä ryhmässä on myös tukea nuorten vuorovaikutustaitoja ja niiden kehittymistä.
2. Kysyminen
Osallisuus voi alkaa kysymyksestä: mielipide, ajatukset kokemukset. Liian usein vastaus osallistumattomuuteen on: ”kun kukaan ei ole koskaan kysynyt.”
3. Kuunteleminen
Osallisuudessa kuunteleminen ei tarkoita pelkästään kuuntelemista, vaan erityisesti kuulemista. Ja kuulemisen jälkeen ymmärtämistä sekä toimimista.
Osallistamisen haasteena koettiin yhteisesti se, että se vie yleensä aikaa, ja voi olla prosessina hitaampaa. Ohjaajan onkin tärkeää huomioida tämä ryhmän toimintakokonaisuudessa ja tavoitteissa. On kuitenkin myös hyvä huomioida, että osallistamisessa ja osallisuudessa on eri tasoja ja miljoonia eri menetelmiä. Nuorisoseuroissa yksi kuvaava työkalu hahmottamiseen on osallisuusportaat. Tilanteesta ja ryhmästä riippuen on täysin ok valikoida osallistamisen menetelmiä tai sijoittua osallisuusportaiden eri tasoille.
Miten ammentaa osallistamisen menetelmiä?
Paneelissa nostettiin esille myös useita eri menetelmiä, joiden avulla voi osallistaa nuoria ryhmän toimintaan matalalla kynnyksellä. Osallistamisen voi aloittaa helpoista aiheista, esimerkiksi antamalla ryhmän vaikuttaa siihen, mitä harrastusryhmässä syödään välipalaksi. Mielipidettä tai palautetta voi kysyä monilla eri tavoin, kuten asettumalla kuvitteelliselle janalle mielipiteensä mukaisesti, vastaten annettuun väittämään. Nuorten ryhmissä myös peukkupalaute (peukku ylös, alas tai sivulle – tai jotain siltä väliltä, vastaten annettuun väittämään. Voi tehdä myös silmät kiinni, ettei nähdä muiden ajatuksia.) tai yhden sanan palaute ovat helppoja, nopeita ja erittäin matalan kynnyksen tapoja kartoittaa fiiliksiä esimerkiksi nuorilta.
Tehtävänannoissa voi antaa osallisuuden mahdollisuuksia esimerkiksi valinnaisella toteutustavalla: kirjoittaminen, puhuminen, piirtäminen ja muut luovat menetelmät. Näin myös jokaisen oma luovuus ja vahvuudet pääsevät vahvemmin esille ja tekeminen on usein mielekkäämpää. Kaikilla panelisteilla oli myös kokemuksia niin kutsutuista pikaäänestyksistä, jotka koettiin näppäriksi osallistamisen menetelmiksi. Mikäli ryhmällä on käytössä esim. WhatsApp-ryhmä tai muu vastaava alusta viestimiseen, voi sen kautta esittää kysymyksiä tai vaihtoehtoja, joihin ryhmäläiset voivat vaihtoehtoa klikkaamalla tai peukulla reagoimalla osallistua. Panelisteilla oli myös kokemuksia ryhmissä erilaisista prosessipäiväkirjoista, joita he hyödynsivät osallisuuden edistämisen tukena ja ryhmäläisten osaamisen tunnistamisessa.
Ihan ite tehty
Paneelikeskustelussa jaettiin yhteisesti ajatus siitä, että osallisuuteen voidaan kasvaa, ja osallisuuteen tulisi kasvattaa kotona, koulussa ja vapaa-ajan toiminnoissa. Osallisuus on yhteistyötä, eikä se synny yksistään. Osallisuus aktivoi ja kiinnittää yhteisöön ja yhteiskuntaan. On erittäin merkityksellistä tuntea kuuluvansa johonkin ryhmään tai yhteisöön. Osallisuuden kautta yksilö tunnistaa omat tehtävänsä yhteisessä kokonaisuudessa, mikä puolestaan sitouttaa toimintaan ja yhteisen hyvän tavoitteluun. Osallistaminen on vastuun antamista ja jakamista. Nuorten kanssa työskennellessä on hiuksenhienoa tunnistaa, missä vastuuttamisen rajat kulkevat. Yksilöllinen tukeminen ja kannustaminen on ensiarvoisen tärkeää ohjaajan näkökulmasta.
Livohka-hankkeen sloganina toimi ”ihan ite tehty”, millä haluttiin korostaa nuorten osallisuutta pelisuunnitteluprosesseissa kauttaaltaan. Tavoitteena oli, että pelit olisivat maksimaalisesti nuorten itsensä näköisiä, suunnittelemia ja toteuttamia. Näin päästiin lopputuloksiin, joissa nuorten tuottamat pelit olivat jokainen uniikkeja taideteoksia, joissa nuorten ääni, kokemukset, luovuus ja taidot pääsivät esille.
Osallisuus heijastelee ympäristöön. Hyvä ruokkii hyvää – osallisuus ruokkii osallisuutta.
Tekstin koonnut paneelikeskustelun pohjalta Katri Mäkisalo
